Välineurheilua

Kilpailuvarustus Skövde Ultra Festival 24 h -juoksussa

Kestävyysjuoksu ei ole välineurheilua siinä mielessä kuin mm. hiihto ja pyöräily, joissa näyttävät (lue: kalliit) välineet ovat joskus tärkeämpiä kuin harjoitusmäärät. Tai ainakin siltä vaikuttaa näiden lajien harrastajien keskusteluja sivusta seuratessa.

Insinöörin onneksi juoksijoillekin on tarjolla hauskoja välineitä, joista osaa voi jopa perustella niiden hyödyllisyydellä juoksuharjoitteluun. Tässä osassa keskityn kesäolosuhteissa juostavissa ultrakilpailuissa käyttämääni vaatetukseen.  Jatkossa - mikäli aihe kiinnostaa - saatan kirjoittaa laajemminkin varusteista, mittareista, sähköisistä harjoituspäiväkirjoista, juomaratkaisuista ym. Kaikki näkemykseni perustuvat luonnollisesti vain ja ainoastaan omiin kokemuksiini.

Juoksukengät ovat juoksijan tärkein työkalu, mutta usein esitettyyn kysymykseen: "mitkä ovat parhaat juoksukengät" ei silti löydy yhtä ainoaa oikeaa vastausta.

Ultrajuoksussa kenkien on oltava riittävän suuret, jotta jalkaterien turpoaminen pitkässä juoksussa (sananmukaisesti) ei aiheuta ongelmia. Kenkien on istuttava jalkaan täydellisesti, mutta ne eivät saa puristaa mistään liiaksi ja nauhoitus pitää säätää mahdollisimman löysäksi. Pohjalle ja iskunvaimennukselle asetettavat vaatimukset riippuvat käyttötarkoituksesta: asfaltti vaatii luonnollisesti enemmän iskunvaimennusta kuin pehmeä polku. Maastojuoksussa puolestaan pohjan pito-ominaisuudet ovat äärimmäisen tärkeät. Akillesvaivoista kärsivien kannattaa suosia kenkiä, joissa kannan ja päkiän korkeusero (drop) on mahdollisimman suuri, siitä huolimatta, että nykytrendit suosivat mataladroppisia kenkiä ultrajuoksussakin.

Pronaatiotuen tarpeellisuuden jokainen juoksija joutuu arvioimaan. Henkilökohtaisesti olen siirtynyt tuetummista kengistä kohti neutraaleja, kohtuullisesti vaimennettuja ja suhteellisen kevyitä kenkiä. Varsinaisilla kisakengillä en ole vielä ultria uskaltanut juosta, vaan olen käyttänyt kevyehköjä harjoituskenkiä (mm. Nike Lunarflyn eri versioita).

Nykyisin muodikkaista barefoot ym. minimalistitöppösistä koetan pysyä erossa, ainakin juoksukäytössä. Vapaa-ajan jalkineina nämä tasapohjaiset ja jalkaa tukemattomat tohvelit voivat hyvinkin toimia.

Sukat ovat kenkien ohella tärkeässä roolissa jalan suojaamisessa pitkissä juoksuissa. Aikaisemmin käytin tuplasukkia: alle mahdollisimman ohut sukka ja sen päälle paksumpi. Tällä ratkaisulla vältin ensimmäisissä ultrissanikin rakot lähes täysin, mutta kaksi sukkaa päällekkäin vaatii tietenkin suurempaa kenkää kuin yksi ohut sukka. Muutaman ultran juostuanikin jätin toisen sukan pois ja käytin hieman perusjuoksusukkaa paksumpia sukkia kilpailuissa. Tältä ajalta ovat peräisin pahimmat kokemukseni rakoista. Siirryttyäni käyttämään kilpailuissakin ohutta ja edullista perusjuoksusukkaa pääsin taas lähes täysin rakoista eroon.

Monien ultrajuoksijoiden suosimia varvassukkia en ole edes kokeillut kun normaalisukillakaan en ole rakoista kärsinyt ongelmaksi asti. Tiedän, että muutama herkkänahkainen on varvassukista saanut apua erityisesti varpaiden alueen rakko-ongelmiin.

Kompressiosukat olivat jokunen vuosi sitten hittituote ultrajuoksijoiden keskuudessa. Sittemmin niiden suosio on hieman hiipunut. Henkilökohtaisesti en koskaan innostunut kompressiosukista. Pääasiassa siksi, että kiistattomista eduistaan huolimatta niiden sukkaosa on järjestään minun makuuni liian paksua ja jäykkää materiaalia. Sen sijaan kompressiosäärystimiä kerran kokeiltuani en ole juossut yhtään ultrakilpailua ilman niitä. Erityisesti nykyisin käyttämäni Compressport R2 -säärystimet olen todennut toimivaksi ratkaisuksi pohjelihasten toimintakykyisenä pitämiseen niin kilpailuissa kuin pitkissä harjoituksissa. Säärikompression väitetään myös parantavan keskivartalon ja pakaroiden toimintaa, mutta tämä menee mielestäni liioittelun puolelle.

Kompressiotrikoot sen sijaan - ainakin omien kokemusteni mukaan - auttavat reisilihasten ja pakaroiden pysymistä toimintakuntoisina pitkissä kilpailuissa ja mahdollisesti myös nopeuttavat palautumista. Viimemainitusta en ole täysin vakuuttunut, mutta kilpailun aikaiset hyödyt ovat mielestäni selvät perinteisiin trikoisiin tai shortseihin verrattuna. Olen käyttänyt sekä pitkiä että lyhyitä kompressiotrikoita. Lyhyet kompressiotrikoot ja kompressiosäärystimet antavat mielestäni saman vaikutuksen kuin pitkät kompressiotrikoot normaalisukkien kanssa. Polviongelmaisille pitkistä kompressiotrikoista voi olla enemmän hyötyä, onneksi en pysty tätä väitettä omakohtaisesti vahvistamaan.

Minulla on kokemusta sekä Skinsin että Compressportin kompressiotrikoista. Molemmat ovat toimivia tuotteita tunnetuilta valmistajilta.

Paidalla ei luulisi olevan kovin suurta merkitystä juoksusuoritukseen, mutta menee se sitten plasebon puolelle tai ei niin käytän nykyisin pitkissä ultrissa Compressportin Trail Running -sarjan lyhythihaista kompressiopaitaa. Viileämmissä olosuhteissa pitkähihaisen paidan alla tai päällä, lämpimällä säällä sellaisenaan tai hihattoman paidan alla. Kompressiopaita tukee vatsa- ja selkälihaksia auttaen näin säilyttämään juoksuryhdin pidempään. Mikään vaatekappale ei tietenkään voi korjata puutteita keskivartalon lihaskunnossa, joten kompressioasusteista huolimatta vatsa- ja selkälihasten harjoittamisen pitää kuulua ultrajuoksijan perusohjelmaan. Jatkuvasti.

Hihatonta paitaa en ultrakilpailuissa käytä edes helleolosuhteissa, hihansuut hiertävät helposti kainalot auki - ainakin minulla.

Harjoituskäytössä olen käyttänyt myös Lidlistä hankittuja "kompressioasusteita", jotka ovat todellisuudessa vain kireähköjä perustrikoita Skinsiltä kopioidulla värityksellä. Treenikäyttöön nekin toki sopivat ja ovat hinta-/laatusuhteeltaan hyviä. Mitään oikeiden kompressioasusteiden etuja näillä Lidl-kompressioilla ei tietenkään saavuteta. Tosin rehellisyyden nimessä on syytä mainita, että vuonna 2012 käytin Lidlin kompressiopaitaa sekä Helsinki-Turku -juoksun viimeisillä kympeillä että Katowicen 24 h MM-kilpailussa koko vuorokauden ajan. Silloin en tosin vielä ollut vakuuttunut kompressiopaidan hyödyllisyydestä, kyseinen vaatekappale vaan tuntui mukavalta ja riittävän tiukasti istuvalta.

Aurinkolasit eivät ole pelkkää turhamaisuutta. Kirkkaassa auringonpaisteessa silmien siristely voi johtaa jännitystiloihin niskan ja hartian seudulla ja sitä kautta keskivartalon lihasten väsymiseen ja juoksuryhdin pettämiseen. Mitä hyötyä aurinkolaseista on pilvisellä säällä tai sisähallikilpailuissa ei ole minulle täysin valjennut.

Lippalakki on aurinkoisella säällä tarpeen pään suojaamiseksi auringonpaahteelta ja sateella se puolestaan antaa kasvoille edes hieman suojaa sadepisaroilta. Itse suosin vaaleita, teknistä materiaalia olevia lippiksiä, jotka saa säädettyä riittävän kireälle päässä pysymisen varmistamiseksi. Merkin olen valinnut sen mukaan mikä sattuu ensimmäisenä alennuskorista käteen osumaan.