29.5.2012

Paavo Nurmi Challenge 15.-16.06.2012

Lohduton tienviitta 110-tien varrella, Myllylammen kohdalla
Lähes 115 vuotta sitten, 13. kesäkuuta vuonna 1897 syntyi silloin Venäjän suuriruhtinaskuntaan kuuluneessa Suomessa, Turun kaupungissa Paavo Nurmi, josta oli tuleva aikakautensa suurin urheilija maailmassa, juuri itsenäistyneen kansakunnan menestymisen nälkää, peräänantamattomuutta ja äärimmäistä mielenlujuutta symboloiva legendaarinen Lentävä Suomalainen. Vielä nykyäänkin - lähes 90 vuotta suurimpien juoksujensa jälkeen - Nurmi on kärkisijoilla äänestettäessä kaikkien aikojen parasta kestävyysjuoksijaa. Yhdeksän olympiavoiton lisäksi Paavo Nurmi rikkoi 25 henkilökohtaista maailmanennätystä eri juoksumatkoilla. Hänen viimeinen ennätyksensä rikottiin vasta maaliskuussa 2012, kun etiopialainen Kenenisa Bekele tuli pitäneeksi jonkun juoksumatkan ME-tulosta hallussaan yhtäjaksoisesti 2850 vuorokautta - vuorokauden pidempään kuin Paavo Suuri aikanaan.

Paavo Nurmi Antwerpenin olympialaisissa 1920
Paavo Nurmen ennätykset ovat kovaa valuuttaa vielä 2000-luvulla. Hänen murskaradoilla tekemillään tuloksilla olisi vuonna 2011 sijoituttu lähes jokaisella matkalla kotimaan tilastojen kärkikymmenikköön.

Paavo Nurmen saavutusten valossa on ymmärrettävää, että hänelle on pystytetty patsaita eri puolille maailmaa. Syntymäkaupunki Turun lisäksi Nurmen patsas seisoo Helsingin olympiastadionin edessä ja Jyväskylän yliopiston kampusalueella. Neljäs patsas on Helsingissä Ateneumin kokoelmissa ja viides patsaasta tehty valos on sijoitettu Sveitsin Lausanneen, Kansainvälisen Olympiakomitean Olympiamuseon pihaan.

Helsingistä Turkuun, Paavo Nurmen patsaalta toiselle kertyy matkaa runsaat 100 mailia - reitinvalinnasta riippuen matka lienee noin 165-167 km. Se on juuri sopiva haaste ultrajuoksijalle ja tietääkseni haasteeseen ovat tähän mennessä tarttuneet reittiennätysaikaan (hieman alle 17,5 h) matkan vapunpäivänä 2002 juossut turkulainen Tero Töyrylä sekä lokakuun pimeydessä 2011 matkan noin 20,5 tuntiin taivaltanut salolainen Petri Lietzén. Tiettävästi kukaan ei ole vielä juossut väliä Paavo Nurmen syntymäpäivänä. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 115 vuotta Nurmen syntymästä, joten sen kunniaksi juoksen  Paavo Nurmi Challengen kesäkuussa. Koska 13. päivä on kuitenkin työssäkäyvän juoksijan - ja erityisesti huoltojoukkojen - kannalta harmillisesti keskellä viikkoa olen päättänyt aloittaa juoksun perjantai-iltana 15.6.2012. Näillä näkymin lähtö tapahtuu kello 20:00 Helsingistä Paavo Nurmen patsaalta ja perillä
Turussa Paavo Nurmen patsaalla olisi tarkoitus olla lauantaina 16.6. puoliltapäivin. Tavoitteena on uuden reittiennätyksen tekeminen - mitä sitä kiertelemään.

Kaksi erittäin pätevää huoltajaa - joista toisella on tuoreehko omakohtainen kokemus tämän välin taivaltamisesta jalan ja toisella puolestaan ansioluettelossaan useita ultrajuoksun ennätystuloksia huoltajana - on jo lupautunut mukaan koko matkalle mikä luonnollisesti parantaa onnistumismahdollisuuksia huomattavasti.

Mikäli olet kiinnostunut olemaan mukana joko edes osan matkaa mukana juosten (tavoitevauhti n. 5.15-5.30/km, vauhti on tarkoitus pitää mahdollisimman tasaisena, mutta reitin mäkisyys luonnollisesti tekee käsitteestä "tasainen" varsin suhteellisen), sponsoroimalla projektia jollakin tavalla tai muuten avustamalla voit ottaa yhteyttä sähköpostilla: hkitku2012@endurance.fi .

27.5.2012

Vko 21/2012

Päättyvä viikko meni vielä palauttelun ja kevyen harjoitteluun totuttelun merkeissä. Joka päivälle sain jonkun liikuntasuorituksen tehtyä, joten suunta on oikea. Paljon työtä on kuitenkin vielä tehtävä ennen syyskuuta.

Maanantaille osui vuoden ensimmäinen kunnon hellelenkki. +25°C lämpötila teki juoksemisesta todella nihkeätä ja 14,3 km kevyt pk-lenkki 5 min/km vauhdilla oli melkoista vääntämistä. Tiistaina oli lähes yhtä lämmintä, joten tein tunnin kevyen lenkin osittain metsäpoluilla, jotka ovat hieman paremmin auringolta suojassa.

Keskiviikkona lenkille lähtö venyi erinäisten syiden takia klo 21, jolloin lämpötila oli jo mukavasti kuudentoista asteen tietämissä. Juoksin 8 km "reippaasti" (keskivauhti 4.06/km - ei saa nauraa, se on oikeasti reipasta vauhtia minulle tällä hetkellä...) ja päälle hölkyttelin parin kilometrin verryttelyn.

Torstaina oli taas vuorossa tunnin pk-lenkki, tällä kertaa 13,1 km (4.40/km). Vaihtelu, mitä se tarkoittaa? Perjantaina juoksin aamulla töihin, kevyt reppu selässä. 16 km lenkki unenpöpperössä herätteli mukavasti, keskivauhti 4.51/km.

Lauantaina kävimme Jaanan kanssa vaeltamassa Kuhankuonon retkeilyalueella reilun 4,5 h + kolme varttia makkaranpaistoon. Mukavaa vaihtelua ja erinomaisen hyvää kestävyysharjoittelua juoksijalle - kirjoittakoon Juoksija-lehti aiheesta mitä tahansa. Lenkin jälkeen vielä pari tuntia puuhastelua pihalla.

Sunnuntai alkoi muutaman tunnin askartelulla pihalla: nurmikko kaipasi parturointia jo kolmannen kerran tänä keväänä. Viikon pitkän lenkin tein tällä kertaa fillarilla: 3 h 16 min / 92 km. Taas lenkin viimeinen kolmekymppinen oli vastatuuleen kampeamista ja siinä jalat hyytyivät totaalisesti. Saunan lämpenemistä odotellessamme tein vielä illalla puolen tunnin erittäin kevyen juoksulenkin.

Lisäksi tein parina päivänä lenkin päälle kevyen lihaskuntoharjoituksen kotona.

Viikon treenitunnit yhteensä 14 h 10 min.

21.5.2012

Vko 20/2012

Koska otin Lohjan Ystävyysultran enemmän pitkänä harjoituslenkkinä kuin totisena kilpailuna en pitänyt sen jälkeen kuin yhden lepopäivän. Viime viikko meni kuitenkin vielä harjoituksellisesti melkoisen löysissä merkeissä, lähinnä totuttelin säännölliseen ulkoiluun muutaman viikon lepäilyn jälkeen.

Maanantaina lenkkeilin tunnin verran kevyesti Piikkiön metsäpoluilla ja sain huomata, että puolen vuoden takaisen Tapanipäivämyrskyn kaatamia puita on yhä poikittain poluilla, etenkin vähemmän käytetyillä pikku-urilla. Osa pienemmistä poluista puolestaan on kadonnut kokonaan kaatuneiden puiden ja metsäkoneen tekemien urien alle.

Tiistaina ja torstaina tein reilun tunnin peruslenkit, keskiviikko jäi työhöni liittyvän koulutuksen johdosta lepopäiväksi. Perjantaina juoksin kevyesti 1,5 tuntia. Lauantaina tein vuoden ensimmäisen fillarilenkin: 2,5 tuntia (66 km) kevyttä pyörittelyä kovassa tuulessa. Viimeistä kolmekymppistä vastatuuleen jauhaessani kiittelin mielessäni lajivalintaani: onhan vastatuuleen juokseminenkin ikävää, mutta pyöräilystä kova vastatuuli tappaa kaiken nautinnollisuuden.

Viikon pitkä lenkki sunnuntaina oli pituudeltaan noin kaksi tuntia ja matkaa kertyi 25,3 km. Lisäksi tein tiistaina ja sunnuntaina lenkin jälkeen kevyet lihaskuntoharjoitukset. Viikon treenit yhteensä noin 9,5 tuntia. Tästä se taas lähtee...

14.5.2012

Vko 18-19/2012 + Lohjan Ystävyysultra + Ringerike 12 h vauhdinjako

Maisemaa E16-tien levähdysalueelta kuvattuna
Ringerike Ultrafestival 12 h -kilpailun jälkeisen yön vietimme Hønefossin General Hotellissa. Yön aikana en nukkunut käytännössä lainkaan, sen verran ylikierroksilla kroppa kilpailun jälkeen kävi ja valveilla pysymisestä huolehtivat myös kipuilevat reidet. Aamulla pakkasimme kamamme autovuokraamon Nissaniin ja suuntasimme keulan kohti Osloa, jossa lomailimme pari päivää. Kahden seuraavan yön majapaikkaamme oli onneksi tiedossa tarkka katuosoite, joten navigoiminen sujui tällä kerralla ongelmitta.

Matkalla Hønefossista Osloon pysähtelimme useaan otteeseen ihailemaan upeita maisemia ja hieman jaloittelemaan. Matkan aikana saimme myös muistutuksen eräästä lähihistoriamme karmeimpiin kuuluvasta rikoksesta ohittaessamme pienen tienristeyksen, jonka kyltissä luki Utøya.

Kotimatkalle suuntasimme tiistaina - vapunpäivänä - ja kotipihaan kurvasimme iltapäivällä. Edessä oli lievästi sanottuna tuoksahtavan pyykkipussin tyhjentäminen pesukoneeseen ja matkalaukkujen purkaminen.

Loppuviikon pidin täyslepoa liikunnasta. Lauantaiaamuna tartuin lapioon ja aloimme Danielin kanssa kaivaa terassin vierestä savista maata pois tehdäksemme tilaa tulevalle kylpytynnyrille. Iltapäivään mennessä, parikymmentä kottikärryllistä savea pois kuskattuamme ja useamman kärryllisen hiekkaa tilalle kärrättyämme paikka alkoi vähitellen näyttää tasaiselta. Lopullisen hienosäädön päätimme tehdä kun tynnyri on pihassa.

Sunnuntaina pihatalkoot jatkuivat haravoinnin ja saven lapioinnin merkeissä. Illalla kävin tekemässä ensimmäisen juoksulenkin sitten edellisviikon kilpailun. Kympin kevyt lenkki taittui kohtuullisen helposti hieman alle 5 min/km -vauhdilla vaikka jalat eivät täysin normaaleilta vielä tuntuneetkaan.

Seuraavalla viikolla tarkoitukseni oli vähitellen palailla lenkkipolulle, mutta muutama pihatöissä lapion jatkeena vietetty päivä jumitti selän niin totaalisesti, että viikolla tein vain yhden juoksulenkin ennen lauantaina Lohjalla juostua, Seppo Leinosen organisoimaa kuuden tunnin Ystävyysultraa.

Alunperin tarkoitukseni oli ottaa Ystävyysultra vain kevyesti fiilistellen ja hölkkäillen, mutta kun kenelläkään kärkiryhmästä ei näyttänyt suuremmin olevan halukkuutta vauhdinpitoon jouduin vahingossa kärkipaikalle jo toisella kierroksella. Parin viikon täyslevo herkistämä kroppa kulki kuin itsestään ensimmäisen kympin 43,5 minuuttiin. Näillä nurkilla juoksin ennakkosuosikkien ryhmän kierroksella kiinni. Tiesin toki hyvin, että en kestäisi palautumattomana ja lievästi selkävaivaisena kuutta tuntia näin mielipuolista vauhtia, mutta päätin nauttia menosta niin kauan kuin sitä riittäisi. 20 km täyttyi porukan mukana ajassa 1.28.49 ja 30 km kohdalla oli aikaa kulunut niukasti alle 2.14. Siinä vaiheessa alkoi kroppa olla sitä mieltä, että hurjastelu saa riittää. Jättäydyin Jyrki Kukon tasaisesti vetämästä kärkiryhmästä ja 36 km kohdalla pojat olivat ottaneet kierroksen etumatkani kiinni. Tämän jälkeen ero kärkeen alkoi kasvaa eksponentiaalisesti, samalla kun Jyrki kärjessä kiihdytti vauhtiaan loppua kohti ja viimeisteli voittonsa juoksemalla uudet ratajuoksun SE-lukemat 81,925 km. Hieno suoritus tuulisessa ja viileässä säässä.

Oma vauhtini hiipui rajusti, mutta koetin pitää etenemisen kuitenkin sen verran juoksemisen puolella että lopputulos ylittäisi ensimmäisessä ultrakilpailussani (Hiekkaharjun 6 h, 2004) juoksemani virallisen kuuden tunnin ennätyksen 70,95 km. Lopputulokseni oli 74,154 km, joka riitti kuudenkymmenen osallistujan joukossa viidenteen sijaan.

Sari Heermanin ottamia kuvia Lohjan ystävyysultrasta

Sunnuntai kului taas pihatöiden ja lepäilyn merkeissä. Ensi viikolla on edessä paluu harjoitteilun pariin ja tähtäin asetetaan kohti syyskuuta ja Puolan Katowicessa juostavaa 24 h MM-kilpailua.

Ringerike 12 h -kilpailun vauhdinjakoanikaan en tarkemmin avannut kilpailuraportissani:

1 h: 12,5 km (reilusti suunniteltua kovempaa, mutta rullasi todella helposti)
2 h: 24,6 km (12,1 km, pari pusikkopysähdystä)
3 h: 37,0 km (12,4 km)
4 h : 49,2 km (12,2 km)
5 h: 61,5 km (12,3 km)
6 h: 73,4 km (11,9 km)
7 h: 85,0 km (11,6 km)
8 h: 96,3 km (11,3 km - ei varsinaisesti vaikeuksia, mutta aloin ehkä jo hieman varmistella ja vauhti pääsi putoamaan)
9 h: 108,2 km (11,9 km)
10 h: 120,0 km (11,8 km)
11 h: 131,9 km (11,9 km)
12 h: 144,019 km (12,1 km, viimeiset kilometrit lievästi puristaen ja viimeinen 3,5 min niin kovaa kuin pääsin)

Puolikkaat: 73,4 km - 70,6 km (51,0% + 49,0%). Kolmen tunnin pätkiin jaettuna: 37,0 km - 36,4 km - 34,8 km - 35,8 km (25,7% - 25,3% - 24,2% - 24,8%)

Hieman hiipuvaa siis, erityisesti kuuden ja yhdeksän tunnin välillä. Toisaalta kuuden tunnin kohdilla sain tiedon ykköshaastajani ongelmista ja tiesin olevani reilusti SE-vauhdissa, joten aloin juosta jossain määrin varmistellen. En kuitenkaan usko tähän varmisteluun menettäneeni tuloksesta yhtään metriä, sillä sen ansiosta pystyin viimeiset pari tuntia pitämään suhteellisen hyvää tempoa yllä.

Loppuun vielä onnittelut lauantaina 60 vuotta täyttäneelle ultralegenda Seppo Leinoselle. Hänen ystävänsä Marios Fournaris on koonnut oheisen videokoosteen Sepon Spartathlon-urasta:


3.5.2012

Ringerike Ultrafestival 12 h - 28.04.2012

Ringerike Ultrafestival 12 h startti

Suuntasimme Nissanin keulan sateessa Gardermoenista kohti Hønefossia johtavaa tietä numero 35. Muutamaan kertaan TomTom ehdotteli kääntymistä sivutielle, ennen kuin oivalsin sen haluavan kiertää tietulliaseman. Hyväksyttyäni maksullisen reitin sain navigaattorin hiljaiseksi. Ajelin ohjeiden mukaisesti Hønefossin keskustaan, jossa huomasin paikan kertaluokkaa isommaksi kuin kuvittelin. Lisäksi varsin pian tuli selväksi, että Helgelandsmoen ei ole lähelläkään keskustaa, mutta missä hemmetissä se sitten on. Mukaan printtamamani karttatuloste oli niin epämääräinen, että sen avulla en osannut paikallistaa sen enempää nykyistä sijaintiamme kuin määränpäätämme. Haeskeltuani aikani tuloksetta TomTomin kartoista ja hakuehdoista sopivia kohteita kaivoin taskustani puhelimen ja kirjauduin GoogleMapsiin, josta muutamassa sekunnissa sain selvitettyä, minne olemme menossa.

Matkaa Hønefossin keskustasta Helgelandsmoeniin oli hyvinkin kymmenkunta kilometriä, mutta olimme silti perillä hyvissä ajoin iltapäivällä. Kirjauduimme sisään General Hotelliin ja veimme tavaramme tilavaan huoneeseen - jälkeenpäin kuulimme että hotelli on entinen kasarmi, joka selittää reilun kokoiset huoneet. Suunnistimme hotellin yhteydessä toimivaan pizzeriaan, jonka ruokalistalta löytyi myös spagettiannos, joka tuntui kilpailua edeltävän illan ateriaksi pizzaa paremmalta valinnalta. Ruokaa odotellessamme Ringerike Ultrafestivalin kilpailunjohtaja Tommy Støa kävi toivottamassa meidät tervetulleeksi ja ohjeisti meidät hyvin niin reitin kuin tulevan kilpailun suhteen. Todella hieno ele, joka sai meidät tuntemaan itsemme aidosti tervetulleiksi.

Syötyämme kävimme tutustumassa aivan hotellin lähellä sijaitsevaan kilpailureittiin ja katsoimme sopivan paikan omalle huoltopisteellemme järjestäjien huoltopisteen läheisyydestä. 1,2 km mittainen reitti oli osittain edestakainen, tehden kummassakin päässä pienen kierroksen. Reitin edestakaisella osalla oli pieni mäki, joka huoltopistettä lähestyttäessä juostiin ylöspäin. Noin sadan metrin matkalla oli nousua muutama metri.

Reitin kierrettyämme palasimme hotelliin ja lepäilimme loppuillan huoneessamme. Koska kilpailun startti tapahtui jo aamukuudelta soi herätyskello neljältä. Herättyämme kävin noutamassa aamupalatarvikkeeni jääkaapin virkaa toimittavasta auton takakontista ja totesin ulkoilman lämpötilan olevan parin plusasteen luokkaa. Päivästä näytti kuitenkin olevan tulossa aurinkoinen. Hetken varusteita arvottuani valitsin lyhyet trikoot ja niiden päälle pitkät, lämpötilan mahdollisesti noustessa voisin tarvittaessa nopeasti vähentää vaatetusta. Yläkropan suojaksi lyhythihainen paita ja käsivarsiin irtohihat. Vielä hanskat käteen ja pipo päähän niin kilpailuasuni oli valmis. Ensimmäisten kierrosten aikana ylläni oli myös verryttelytakki, jonka heitin pois parin kierroksen jälkeen.

Norjalainen kondis.no oli ennakkojutussaan nostanut ainoaksi suosiksi Norjan 24 h ennätystä 255,764 km hallussaan pitävän Jon Harald Bergen. Myös tänä vuonna 59 vuotta täyttävä superveteraani Lars Dørum arvioitiin suosikkien joukkoon, samoin 55-vuotias Per Audun Heskestad. Lisäksi artikkelissa mainittiin mukana olevan erään suomalaisen... Omaksi tavoitteekseni olin asettanut Tero Hyppölän maantiereittien Suomen ennätyksen 136,575 km rikkomisen. Uskoin, että minulla olisi kaiken onnistuessa mahdollisuudet juosta noin 138 - 140 km.

Pari kierrosta juostu, kärjessä Rakeie, Berge, Tomppo
Startin tapahduttua kärkeen säntäsi edellisvuonna runsaat 129 km juossut isäntämaan Hans Edgar Rakeie, jonka vauhdin arvelin tasaantuvan viimeistään puolivälin jälkeen. No, se tasaantui reilusti aikaisemmin. Rakeien hyytymiseen saakka vuorottelimme Bergen kanssa kakkospaikalla, sijoitusten vaihdellessa huoltopisteellä tai vedenheittotauoilla. Alkuhetkien aikana saimme nauttia luonnon heräämisestä uuteen aamuun auringon hivuttautuessa vähitellen, linnunlaulun säestämänä, esiin. Auringon näyttäytyessä alkoi lämpötila vähitellen nousta ja pian tuli aurinkolaseille käyttöä.

Ensimmäisten tuntien aikana sain pysähdellä tiuhaan tahtiin heittämään vettä ja toisella tunnilla alkoi alavatsassa tuntua painetta suurimuotoisempaankin tyhjennykseen. Onneksi reitin varrella oli sen verran pusikkoa, että sain hoideltua myös kiinteämmän jätteen poistamisen tarvitsematta poiketa huoltorakennuksen toisessa kerroksessa sijaitsevaan WC:hen. Runsaan parin tunnin juoksemisen jälkeen aineenvaihduntani alkoi rauhoittua ja sen jälkeen nesteenpoistopysähdyksiä tuli loppumatkalle vain muutama.

Tarkoitukseni oli lähteä liikkeelle niukasti alle 5 min/km vauhdilla ja pyrkiä pitämään vauhti mahdollisimman tasaisena. Vauhtia seurasin ranteessani olevasta Garmin Forerunner 310XT:stä. Hyvistä aikomuksista huolimatta ensimmäinen kilometri lipsahti peräti 4.30. Koetin painaa jarrua ja sainkin hidastettua toisen kilometrin peräti viisi sekuntia hitaammaksi. Tämä ei voi päättyä hyvin... Vitonen täyttyi Garminin mukaan niukasti yli 23 minuutin ja kymppi tuli täyteen reilussa 47 minuutissa, minuutteja tavoitevauhtia edellä. Ensimmäisen tunnin aikana matkaa kertyi 12,6 km, toisen tunnin useat tyhjennystauot pudottivat keskivauhtia siten, että kahden tunnin kohdalla matkaa oli takana 24,6 km, juoksuvauhdin pysytellessä yhä alle 5 min/km. Kolmen tunnin täyttyessä olin juossut 37,0 km.

Jos joskus kisaraporttini ovat olleet melkoisen karua luettavaa niin tällä kerralla juoksun aikana ei - parin ensimmäisen tunnin aikaista vatsan yliaktiivisuutta lukuun ottamatta - ollut erityistä dramatiikkaa. Kovasta alkuvauhdista huolimatta juoksu oli koko ajan rentoa eikä energian imeytymisen kanssa ollut ongelmia. Eniten huolestutti kovanpuoleinen alkuvauhti ja keskityinkin miltei koko kilpailun ajan vauhdin kontrollissa pitämiseen. Liialliseen jarrutteluun en kuitenkaan halunnut ryhtyä, se voi jumittaa jalat yhtä tehokkaasti kuin liian kova vauhti.

Kuuden tunnin kohdalla olin taittanut 73,4 km ja kuudes tunti oli ensimmäinen, jonka aikana etenin alle 12 km. Tässä vaiheessa radalle tulivat kuuden tunnin kilpailun juoksijat, joten rataa kiertävien juoksijoiden määrä moninkertaistui. Muistaakseni näihin aikoihin kuulin Jaanalta, että Bergellä oli ongelmia siitepölyallergiansa kanssa ja hän oli tiettävästi varsin lähellä keskeyttämistä. Koska kilpailun voittajalle oli luvassa 3000 Norjan kruunun rahapalkinto koetin juosta mahdollisimman rennosti loppuun, sillä tiesin että Suomen ennätyksen rikkoutumiseen riittäisi loppumatkalle 5.20/km vauhti. Juoksuvauhti pysytteli kuitenkin koko ajan lähellä 5 min/km vauhtia. 100 km täyttyi ajassa 8.18.40, tavoiteajan ollessa 8.30.

Uusi maantiereittien SE on tosiasia
Viimeisen tunnin alkaessa olin juossut 131,9 km, ennätykseni oli siis parantunut runsaalla kolmella kilometrillä, siinä vaiheessa olin varma 140 km ylityksestä. Suomen ennätys rikkoutui, kun aikaa oli jäljellä runsaat puoli tuntia ja näihin aikoihin aloin laskea mahdollisuuksia 144 km ylittämiseen, tarkoittaisihan se alle 5 min/km keskivauhtia. Sen verran alkoi kuitenkin jaloissa painaa, että vauhti ei yrityksistä huolimatta juuri kiihtynyt, joten olin jo mielessäni luovuttanut tämän rajan tavoittelun. Kunnes viimeisen kerran huoltoalueen ohittaessani huomasin tulosmonitorista, että minulla oli koossa 143,2 km. Aikaa oli jäljellä noin 3,5 minuuttia. Puristin viimeiset minuutit niin kovaa kuin pystyin - Garminin mukaan 4.15/km vauhtia - ja kun aikaa oli jäljellä minuutti tiesin juoksevani 144 km täyteen. Loppulaukauksen pamahtaessa olin ylittänyt kyseisen lukeman 19 metrillä. Juoksu-urani kolmas Suomen ennätys syntyi huomattavasti helpommin kuin kaksi edellistä SE-tulosta.

Juoksun päätyttyä olin suhteellisen hyvissä voimissa, joskin hieman hämmentynyt tuloksesta. En villeimmissä unissanikaan uskonut juoksevani kuin korkeintaan niukasti yli 140 km. Kilpailun jälkeen huoltoalueella vallitsi pienoinen epätietoisuus, missä ja milloin palkintojenjako on. Lopulta oikea paikka löytyi hotellistamme.

Palkintojenjaossa odotti vielä yllätys kun ykköspalkinnosta luvatun 3000 NOK:in lisäksi minulle ojennettiin Gjermund Sørstadin edellisvuonna Ringerikessä juokseman Norjan ja pohjoismaiden ennätyksen 147,985 km rikkojalle luvattu 3000 NOK palkinto Suomen ennätyksestä. Norjan ennätys kun jäi tällä kerralla rikkomatta. Hieno arvostuksen osoitus kilpailun järjestäjiltä.

Kilpailun jälkeen koitti vielä toinen yllätys kun DUV:in tilastosivua tutkiessani huomasin tuloksen 144,019 km oikeuttavan tällä hetkellä maailmantilaston ykköspaikkaan. Edellisvuosien tilastoja vilkaisemalla vaikuttaa, että tuollaisella tuloksella on lähes joka vuosi oltu viiden parhaan joukossa. Ei ihan huono tulos...

6 h ja 12 h kilpailujen kolme parasta palkintolautasineen ja hedelmäpusseineen

Urani ensimmäiset rahapalkinnot

Vko 16-17/2012

Masku-maratonin jälkeen aloitin keventelyn kohti Ringerike Ultrafestival 12 h -kilpailua, mutta yhtään ylimääräistä lepopäivää en maratonin jälkeen pitänyt. Lähellä tosin oli, sillä maanantain lenkin alkumetrit tuntuivat jokseenkin tahmeilta ja hetken ajan suunnittelin vain hölkkääväni korttelin ympäri, mutta kilometrin köpöttelyn jälkeen kroppa lämpeni ja juoksu alkoi rullata normaalisti.

Viikko 16:

Ma: 10,7 km (54 min / 5.03/km), alkuun todella tahmean tuntuista vääntämistä, mutta hissuteltuani kilometrin verran noin kuuteen minuuttiin alkoi juoksu rullata ja loppujen lopuksi juoksu kulki varsin mukavasti.
Ti: 17,1 km (1:20 / 4.40/km), Turusta - Kupittaan jäähallin parkkipaikalta - kotiin mukavaan myötätuuleen joten vauhti kiihtyi huomaamatta.
Ke: 9 km rennosti (42 min / 4.39/km)
To: 11,4 km (55 min / 4.49/km), vähän nihkeän tuntuista kuten yleensä kevyen viikon loppupuolella.
Pe: aamulla 10,5 km (50 min / 4.49/km). Vein aamulla auton huoltoon Raisioon ja juoksin sieltä mukavassa kaksiasteisessa sateessa töihin. Olipahan ainakin pirteä olo työpäivän alkaessa. Iltapäivällä piti sitten hakea auto huollosta, joten juoksin hieman eri reittiä 11,4 km (54 min / 4.44/km) jotakuinkin yhtä mukavassa kelissä, vastatuulella lisättynä.

Lauantaina pidin suunnitellusti lepopäivän, saunan lämpenemistä odotellessamme kävin tosin tunnin verran erittäin kevyesti ulkoilemassa (lue: hermokävelyllä).

Sunnuntaille olin suunnitellut kevyttä parikymppistä, mutta aamupäivän pihankunnostustalkoot haravointeineen saivat aikaiseksi pientä jomotusta selässä ja takareidessä, joten jätin lenkin väliin. Jonkun asteista huolestuneisuutta (lue: pienimuotoista panikointia) tuollaiset oireet kieltämättä aiheuttivat näin lähellä kilpailua.

Viikko yht. 6 h 39 min / 77 km

Viikko 17:

Mitään varsinaista ennakkotankkausta en tälläkään kerralla kilpailua varten tehnyt. Toki viimeisellä viikolla syön - lähinnä tavan vuoksi - hieman normaalia hiilihydraattipitoisempaa ruokaa, mutta kovin radikaaleja muutoksia ruokavaliooni en kilpailujen takia tee. Toisaalta harjoittelumäärien reilu pudottaminen kilpailun alla ruokailua suuremmin muuttamatta edesauttaa sekin hieman kehon polttoainevarastojen täyttymistä.

Ma: 11,1 km (4.37/km). Hieman lenkille lähtö jännitti, vaikka tuntemukset takareidessä olivatkin lähes hävinneet. Myöskään juostessa jalassa ei tuntunut kuin pientä kiristelyä. Siitäkään huolimatta, että lenkkivauhti kiihtyi jonkun verran suunniteltua nopeammaksi.
Ti: Lepo, suunnitellusti
Ke: 8 km (4.45/km). Vauhti ok, mutta juoksu tuntui suorastaan hämmästyttävän tahmealta. Olkoonkin, että tällaiset tuntemukset ovat aivan asiaankuuluvia parin viikon keventelyn jälkeen ei se tippaakaan helpota kilpailujännityksen takia muutoinkin hermoilevaa juoksijaa.
To: 6,7 km (4.44/km). Viimeinen harjoituslenkki ennen vuoden ensimmäistä ultrakilpailua. Tahmeaa edelleen, mutta vauhti pysytteli päättäväisestä jarruttelusta huolimatta alle 5 min/km. Sehän on aivan liian kovaa 12 h -kilpailuun, miten ihmeessä pystyn pitämään alkuvauhdin järjellisenä...

Perjantaiaamuna pakkasimme tavarat autoon ja suuntasimme kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Saavuimme Osloon, Gardermoenin lentokentälle hieman puolenpäivän jälkeen. Noudimme varaamamme vuokra-auton, jonka tuulilasiin kiinnitin oman navigaattorini. Koetin syöttää navigaattoriin kilpailureitin lähellä sijaitsevan hotellimme osoitetta, mutta TomTom ei sitä tunnistanut. Niinpä ohjeistin Tomppaa neuvomaan reitin Hønefossin keskustaan - pieni paikkahan se on ja helppo siellä on ajaa viimeiset metrit oikeaan suuntaan. Niinhän sitä luulisi...

Tällaisia maisemia osui reitille Gardemoenista Hønefossiin